Niksi nykyisin rukoilemisesta ajatellaan "suurena ihmeenä" jos tuleekin rukousvastauksia, ihan suoraan. Muistan kerran opiskeluaikana eräs ystäväni yritti väen väkisin naittaa minua toiselle kaverilleen ja piti mainospuhetta tästä toisesta kaveristaan, tyyliin: "Hän on kova rukoilemaan. Hän yleensä saa ne asiat, joita hän Jumalalta pyytää..."

Eikö tämän pitäisi olla ihan itsestäänselvää meille jokaiselle, että rukouksiin vastataan? Rukousvastaus ei aina välttämättä ole juuri sellainen mitä me toivomme, mutta niihin vastataan varmasti jollain tavalla.

Hartaus luettavissa myös http://www.reservilaisliitto.fi/liitto/piirit/sivustot/ylitornion_reservilaiset/muuta

Tulostusystävällinen versio käsiohjelmasta. Tiedoston avaamista varten tarvitset Acrobat Readerin, jonka saat http://get.adobe.com/fi/reader/ 
Ylempi on .doc-tiedosto (Word)

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Tunnemme kauniin virren (VK 600), jonka kerrotaan syntyneen natsi-Saksan keskitysleirillä. Virren on säveltänyt Erkki Melartin. Tosiasiassa virren alkuperä juontaa natsien salaisen poliisin, gestapon, vankilaan, jossa Bonhoeffer kirjoitti tuon ihanan virren. Hän antoi sen pienellä paperilapulla eräälle vartijalle ja käski toimittaa äidilleen. Vuosi oli 1944.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Luterilainen kirkko ja valtio pitivät tiukasti yhtä 1920-1940 luvuilla Saksassa. Tilanne muistutti ikävästi siitä, että luterilaisuus oli eksynyt palvomaan valtiota silloin, kun sen olisi pitänyt ylistää Jumalaa. Kaikenlainen vastarinta vallanpitäjiä vastaan, vaikka näillä olisikin hakaristit käsivarsissa ja viikset nenän alla oli tuon ajan Saksassa Jumalanpilkkaa.

Bonhoeffer joutui marttyyriksi - tai pääsi, kuten hän itse sen koki - muiden salaliittolaisten kanssa.
Kapinallisen papin vaellus päättyi Flossenburgin keskitysleirin hirttolavalla 9.4.1945, vain kuukausi ennen saksan ehdotonta antautumista.

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Kirjoitus on luettavissa myös http://reserviläisliitto.fi/liitto/piirit/sivustot/ylitornion_reservilaiset/muuta
Sana plus -artikkelin pohjalta syntynyt kirjoitus